KeittiöHelvetin 16. päivä – oikean rajauksen tärkeydestä

On tavallaan aivan taivaallinen fiilis istua tässä ikkunoiden edessä tekemässä töitä. Näyttää tältä:

Kyse on rajaamisesta. Emme käännä päätä. Siellä nimittäin näyttää vielä tältä:

Ja eteisessä olisi ihan vähän poislaiteltavaa. Vaikkapa tällaista:

On myös laitettava listoja, pestävä ikkunoita, valittava verhoja, imuroitava loppumattomia määriä, pyyhittävä joka ainut maustepurkkikin remppapölystä ja tiskattava kaikki astiat, jotka talossa on. Ja niitä on.

En välitä näistä. Ihan tautisen mittakaavan pyrintö on melkein valmis. Niin valmis, että siitä voi jo isosti iloita. Keittiössä voi syödä, laittaa ruokaa ja kirjoittaa.

Ja nyt keitän lisää kahvia!

KeittiöHelvetin päivä 14 – ovia ja saranoita

Tätä olen odottanut paljon. Vihdoinkin saadaan laitella ovia paikalleen, eli päästään näkemään miltä kokonaisuus tulee näyttämään. Ja se tulee näyttämään vähän älyttömän kivalta.

Ovissa on vielä suojakalvo päällä, eli kiilto ei vielä näy. Kalvot poistellaan sitten vasta ihan vikana, että pysyvät kunnossa. Mutta jo tuollaiseinaankin aika tosi mieleiset. Motivoivaa, motivoivaa!

Tuolla väliosassa ei ole vielä mitään, vain vanhat kaakeleiden rajat. Laittelemme sinne tapetin.

 

 

 

 

 

 

 

Kahva tulee olemaan tällainen:

Ja ne tulevat oviin vaakasuuntaan.

Taso on tällaista:

Öljyttyä pähkinänruskeaa puuta.

Loppukaneettina vielä sanoisin, että inhoan sanoja foodiskene, lame ja Babylon. Ei se varsinaisesti tähän kuulu mitenkään, mutta kuitenkin.

KeittiöHelvetin päivä 12 – seinää ja kattoa

Yhden päivän ajan käytössä on apumies! Se nopeuttaa edistymistä tosi paljon. Saadaan laajennusosaan seinälevyt ja kaunis sormipanelikatto. Niin, ja ne yläkaapitkin.Valmistuu, valmistuu, vaikkei joka hetki siltä tunnukaan.

Uutta seinää, kattoa ja kaapistoa

Hermo kissahtaa. Kun juuri on käyty ostamassa jääkaappi täyteen ruokaa, tulee sähkömies ja nappaa kaikki piuhat irti. Jatkuva lapsille tuupattava paska mikroruoka, epänormaalit kaaosolosuhteet, ja ovesta työhuoneeseen loppumattomana virtana lappaavat sähkömiehet äänekkäine työvälineineen, tekevät talon emännästä kihisevän hermokimpun.

Tämän päivän jälkeen täällä ainakin teoriassa on sekä käyttökelpoinen hella, että ovet kaapeissa. Niin, ja lamput katossa. Nyt todella toivon niin!

 

 

Katkeamaton kylmäketju

Ihana sormipanelikatto

Tästä tulee ihana, mutta nyt täällä on kyllä ihan kamalaa.

KeittiöHelvetin päivä 11 – uljas uusi kaapisto

Jahuu! Seinille ilmestyy lupaavia rakennelmia, ja lattiapinta-alaa on taas paikka paikoin näkyvillä joitakin neliömetrejä.

Tänään saadaan myös apuvoimia mukaan. Olisi synnyttävä seinää ja kattoa laajennusosaan, että saadaan sinnekin kaapistot kiinni.

Nyt ollaan pisteessä, jossa käyrä on melko korkealla duunipäivän jälkeen kotiin palattaessa, kun saa arvuutella joka kerran uudestaan, mistä jääkaappi tänään löytyy. Myös miehen hiihtoloman päättyminen tietää kiristelyä sielläkin suunnassa. Töiden jälkeen hän pääsee vielä poran varteen. Loppu kuitenkin häämöttää jo. Tämä on se maitohappovaihe, jonka tiedän aiemmistakin pyrinnöistä oikein hyvin.

KeittiöHelvetin päivä 10 – labyrintti

Kas kymppipäivä muuttaa aamukahvin hakemisen leikkisäksi peliksi. Ensin tiukka oikea, sitten kylkisuuntaan hivuttautumista, siitä nopea vasen ja limboamalla yli korkean kulman. Kaapistot ovat saapuneet.

Huomenna saamme yhden lisäkäsiparin avustamaan kaappien asennuksessa, ja torstaina – jos Luoja suo – tänne tulee ihan elävä sähkömies laittamaan lieden ja muut systeemit kondikseen. Lämmin kotiruoka, ai että!

Täällä puidaan lukemista, pakkoja ja luokallejäämistä.

KeittiöHelvetti päivä 3 – asut kuumenevat

Ihanaa, viimeinkin asu, jossa voi näyttää yhtäaikaa lihavalta JA siltä että omistaa munat!

Kolmantena helvettipäivänä saadaan lapset jaloista mummolaan, pukeudutaan todella kuumiin vetimiin ja puhkitaan kuusi kamalaa tuntia erittäin pölyisissä oloissa. Kaivaudutaan vihreiden asbestilaattojen alle asiaankuuluvasti sinetöidyssä tilassa, ja löydetään kynnyslaudoista nostalgisia viestejä edellisiltä remontoijilta. Unhodutaan hetkeksi lukemaan HäSaa vuodelta -47.

 

 

 

 

 

 

 

 

Saadaan lopulta koko vanha lattia veks, todetaan tyytyväisinä aluset kuiviksi, ja niittaillaan ilmansulkupaperit pahimman pölykaaoksen hillitsemiseksi. Sitten kannetaan miljuuna jätesäkillistä epämääräsitä roitoa pihalle, kyykitään paikkaa puhtaaksi ja raivostutaan hengityssuojaimeen hengiitämisestä.

Kamalan muovimaton ja lastulevyn alla muhivat nostalgiset 60-lukulaatat. Ne saivat tänään kyytiä.

Lopulta ollaan tosi tyytyväisiä aikaansaannokseen, kuullaan päässä non stoppina This is the house that Jack builtia ja mennään perusteellisen suihkun kautta syömään taivaallista pihviä. Kohta päädytään vielä leffaan toivomaan, että Kova kuin kivi on tosi hyvä.

 

 

 

 

 

 

Pölyä ja sahanpurua niistetään vielä seuraavat kolme vuotta. Toivottavasti ei asbestikuituja kuitenkaan.

KeittiöHelvetti päivä 2. – tuho eskaloituu

Päivän kaksi aikana keittiön ihan paskat ja todella rumat kaapit saavat kyytiä, lapset tajuavat katua etteivät lähteneetkään vielä mummolaan, syödään ensimmäiset kebabannokset ja vichy alkaa maistua taivaalliselta. Araknofoobikko kohtaa kaapinpurkuhommissa pelkonsa silmästä silmään noin kerran kymmenessä minuutissa, ja selkävammaisen vaativa “mä en sit ihan oikeesti voi kantaa mitään” muuttuu rehvakaaseen muotoon “no kai mä nyt ton sentään pystyn yksinki”.

Löytyy myös yksi kultainen kihlasormus “Harri” vuodelta -89, muttei kumpaakaan niistä kahdesta “Ani”sta, jotka mies on näihin nurkkiin remontoidessaan hukannut.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kyökkipuuhia

Kävimme eilen tekemässä tilauksen uudesta keittiöstä, ja nyt alkoi vimmainen intoilu.Tietysti on vielä huomioitava, ettei koko tilassa ole vielä seinälevyjä eikä oikein muuta kuin ulkoseinät ja ikkunat noin muutenkaan. On siis vielä aikamoinen matka valmiiseen. Kaappien saapumiseen menee 2-3 viikkoa, joten tasan sen verran aikaa meillä on saada niille seinät ja lattia odottamaan. Muuten hukumme kalusteisiin.

Kaapit tulevat olemaan korkeakiiltoiset ja voimakkaan punaiset. Tasot ruskeaa pähkinäpuuta ja lattia on samaa savenharmaata lautaa kuin eteisessäkin, sillä tilat ovat vierekkäin. Laajennusosan ikkunaerkkeriin tulee maitolasiset metallireunaiset yläkaapit, että yleisilme vähän kevenee.

Tuumimme, josko laittaisikin kaakeleiden sijaan vähän muulla keinoin väriä välitilaan. Näimme keittiön, jossa tila oli tapetoitu, ja sitten levytetty lasilla. Näytti tosi kivalta. Hyvänä puolena sekin, että kuosia voi halutessaan vaihtaa melko iisisti. Kaakeleiden kanssa ei onnistu yhtä kivuttomasti.  Ja mikä kivointa, tämä kikka mahdollistaisi jo kauan himoitsemieni vanhojen tapettimallien käyttämisen. Niiden ykköskuolauspaikka on ilman muuta Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola.

Mallit ovat järkyttävän ihania. Ekalla vilkaisulla himottavat ainakin seuraavat:

Ihan supermahtava on myös pöllömeininki, mutta tuskin saan tähän riittävää kannatusta puolisolta.

Väreillä ja malleilla on kiva leikkiä. Tiedän kyllä jo parinkymmenen vuoden kokemuksella, että puolisoni maku on paljon konservatiivisempi. Siksi minä voin tässä vaiheessa fiilistellä vaikka miten raisuilla jutuilla – löytyy joka tapauksessa joku molemmille passaava kompromissi.

Edessä on maailmanlopun kuukausi. Olen tehnyt tätä ennen kaksi jättimäistä keittiöremonttia, ja tiedän tasan mitä tuleman pitää: loputon määrä pitsaa ja muuta möyhöä olkkarin lattialla ja puruja joka puolella. Temme kaiken voitavan itse, joten eipä puutu iltapuhdetta hetkeen. Kyökki on tällä kertaa vieläpä keskellä reittiä, olkkariin ja makkariin on pääsy vain sitä kautta. Voi onnea ja riemua.

Silti, ihanaa saada viimein keittiö joka sekä toimii, että näyttää kivalta!

 

PS. Kirjesalaisuuksiin ja puhelinurpoiluun voisi mielellään ottaa kantaa täällä!

Totuus (mun) elämästä vol. 8

Keittiö. Se on sellainen kodin sydän. Lämmin ja kutsuva. Oikea emännän käyntikortti.

Tältä se näyttää lehtikuvissa:

 

(Kuva on Ruukin mainoksesta)

Ja tältä se näyttää meillä juuri tällä hetkellä. Remonttikodissa on sellainen kiva, yhteisen tekemisen meininki. Ja sirkkeli heti hellan vieressä kätevästi.

Huomaattehan aistikkaiden istuinten ohella myös takaa näkyvät kivat keittiönkaapit. Kestävää ja kaunista lastulevytaidetta 70-luvulta. Arvaattekin ehkä, mikä huone seuraavaksi laitellaan.

"Viittitkö kulta siinä kokatessa laittaa nää lattialaudat mittaan?"

Panutytön pukukoppi