Niin, ihan yhtä rehellisiä ne kaikki kirjoitukset ovat kyllä. En editoi sillä tavalla, että yrittäisin uskotella (itselleni tai muillekaan) asioiden olevan eritavalla kuin ovat.
Kyllä mä koen, että myös mieli kuntoutuu. Koitan viettää tosi sosiaalista elämää ja juttelen kyllä paljon fiiliksistä (niistä synkistäkin) lähipiirin kanssa, kun on sellainen olo. välillä tuntuu, että olisi kiva ravistella mietteitä ihan ammattilaisenkin avustuksella, mutta sitten alkaa tulla jaksaminen vastaan. Ihmeellistä, miten aikataulutettua voi kuntoutujan arki ollakin kaikkine lekureineen ja jumppineen

Mutta sitten taas toisaalta mie olen kovin onnellinen, että olet hengissä ja ainakin auttavasti täysjärkinen miuta ilahduttavia ja suruttavia asioita kirjoittelemassa siellä.

Maailman paras Ani, stemppiä persnitkutukseen. Se tukivyö on epäilemättä kuuminta hottia siun päälläsi.