Haasteen loppupaljastelut

Jaahas. Reippaan masokismin hengessä tämä aamu alkaa taas itsensäpaljastelulla. 8-viikkoinen Roller derby workout challenge loppui ja nyt pitää vähän kyteksiä tapahtuiko mitään. Oikeastaanhan tässä on nyt kolme kahden hinnalla, koska aloittelin hommia jo heti vuoden taitteessa. Meinaan niin ikään jatkaa hommia, joten oikeammin tämä on tällainen välipyykin raportti.

Tässä tätä nyt sit ois:

On mua vähän vähemmän täällä  ja tiiviimmässä muodossa! Haasteen aikana (yht. vuoden alusta)

Paino – 2 kg  (4,6 kg)

Vyötärö – 4,5 cm  (6,5 cm)

Lantio – 2,5 cm  (3,5 cm)

Reisi – 2,5 cm  (3,5 cm)

Käsivarsi – 1 cm  (0,5-1 cm)

Rinta – 1 cm  (1 cm)

 

Hidasta on ihmislapsen tiivistyminen, mutta sentään tapahtuu. Meikäläisen kaltaiselle, joka tahtoisi aina herätä seuraavaan aamun totaalisesti muuttuneena, tällaiset pitemmän kaavan pyrinnöt ovat vähän syövyttävää kilvottelua, mutta siksi just taulukon pitäminen toimii. Kun alkaa ahistaa, näkee että tapahtuu tapahtuu, vaikkei ihmeitä niin selvää edistystä nyt kuitenkin.

Kannattiko? No totta vieköön.

 

Haaste loppumetreillä

8 viikon mittainen Roller derby workout challenge loppuu tämän viikon lopussa. Luulen, että sen loppuminen ei kamalasti arkea nyt heilauta, koska haasteen aikana opituista jutuista on alkanut tulla aika vahvaa rutiinia.

Ehkä hassua, mutta mä pidän koko haasteen parhaimpana edistysaskeleena aamupalalle oppimisen. Olen nyt vetänyt kipollisen puuroa marjoilla ja raejuustolla joka aamu, ja jaksanut sillä mainiosti lounasaikaan. En ole oikein ikinä osannut ottaa aamulla muuta kuin pari kuppia kahvia, mutta nyt se on muuttunut. Mikä hauskinta, nyt kun sen aamupalan on opetellut syömään, herää nälkäisenä. Ennen ei maittanut aamulla mikään, ja sitten se energian tarve eskaloitui iltaa kohti. Nyt on aika tasaista syöminkiä sen 5 kertaa päivässä, eikä mitään naposteluhommeleita välissä. Olen myös oppinut juomaan tarpeeksi vettä.

Liikunnan puolella tämä maaliskuu on ollut selkeästi huonompi kuin helmikuu. Sellaista ärsyttävää flunssameininkiä on ollut nyt viikko tolkulla. Ei sellaista, joka kaataa sänkyyn, mutta sellaista joka vetää väsyksiin. Ja koska olen halunnut päästä derbytreeneihin viikonloppuisin, olen koittanut antaa kropalle huilia viikolla. Jokusen treenin olen joutunut passaamaankin, mutta en onneksi moniakaan.

Ottaa huolella päähän tiedostaa, että punttiksen maksut raksuttelevat suoraveloituksella joka kuukausi, enkä ole päässyt sinne kuin pari hassua kertaa tässä kuussa. Tulee kerralle hintaa. No, huhtikuu on varmasti taas parempi. Liikuntaahan ei ole tarkoitus lopettaa haasteen loppuessa.

Haasteen ajan isoimmat rajoitukset normaalielämään ovat olleet herkkujen ja alkoholin kohdalla. En ole mikään juoppo muutenkaan, mutta on kahden kuukauden sisään mahtunut 1-2 sellaista kertaa, että olisi voinut olla ihan kiva ottaa jotain. En ole kuitenkaan lipsunut siitä yhtään, koska ilman on niin helppo olla. Ja koska muutenkin vihaan niitä kankkuspäiviä, kun koko päivä menee hukkaan heikotustaan, niin ne nyt ovat ainakin loistaneet poissaolollaan. Siitä aivan hyvä fiilis.

Herkkujen kanssa onkin mulla aina vaikeampaa, koska syöppö kyllä olen. Kahteen kuukauteen (ja todellisuudessa oikeastaan kolmeen, koska noiden kohdalla otin varaslähdön vuoden alusta melko miehekkäiden suklaasulkeisten pakottamana) on mahtunut muutama aika mahtipontinen mässäjäinen, mutta aika tyytyväisin mielin kyllä olen. Muutama kerta on aivan jees. Johonkin 1-2 herkkupäivään kuukaudessa olisin tosi tyytyväinen jatkossakin. Jotain jätskihommia voisin ottaa vaikka kerran viikkoonkin, kunhan se sitten jää siihen. Mutta siinä sen mun heikko kohtani sijaitseekin. Putki jää niin helpolla päälle.

En ole mittaillut edistystä sitte viime lukemien. Katselen sitten haasteen lopussa, mitä on tapahtunut. Vaikka siellä ei olisi mitään sen ihmeempää, niin olen tosi tyytyväinen että lähdin haasteeseen mukaan. Tiedän aika monen vuoden kokemuksella, että tämä kiireinen kevät vesivahinkoineen olisi ollut perinteiseen tyyliin lääkitty sokerimössöillä, joista olisi sitten tullut vaan entistä väsyneempi olo.

Nyt odotan tosi paljon, että lenkkimaastot muuttuisivat vähemmän liukkaiksi. Olisi ihanaa päästä tuonne jo kunnolla ulkoilemaan!

Koska ei ole mitään liikunta-aiheista kuvitusta teille nyt tähän antaa, niin laitetaan kuvia mun tuoreesta rakkaudestani. Vaihdoin luistimiin uudet renkaat ja voi miten kivaa niillä on mennä!

Yllä: Radar Flat Out
Alla: Roll-Line Formula

 

Derbyhaasteen puoliväli

Neljä viikkoa eli tasan puolet derbyhaasteesta on nyt takana. Heh, kai sitä derbyhaasteeksi voi sanoa, vaikka olen muuttanut sekä ruoka- että treeniohjeet itselleni sopivammiksi. Sanon nyt kuitenkin, haaste joka tapauksessa. Tähtäimessä tulla vahvemmaksi.

Mitä sitten on tapahtunut kuukaudessa? No ainakin olen opetellut tosi säntillisen ruokarytmin, joka sisältää paljon proteiinia eikä yhtään sokeria, alkoholia eikä muitakaan höpöjä. Muutaman kerran olen syönyt jätskiä, ja pari karkkiakin, mutta muutos entiseen on kyllä iso.

Olen oppinut syömään joka aamu aamupalan (puuroa, raejuustoa ja marjoja) ja se on ollut superhyvä homma jaksamisen kannalta! Olen myös opetellut juomaan enemmän vettä ja vähemmän mitään muuta. Alkoholittomana olo on tuntunut helpolta ja hyvältä.

Olen oppinut jaksamaan. 2-2,5 tunnin derbyharkat menevät paljon kevyemmin kuin ennen ja pystyn lankuttamaan ja punnertamaan monin verroin enemmän ja pidempään kuin kuukausi sitten. Liikkuminen tuntuu tosi hyvältä. Liikkumisessa on myös verrattomasti terveempi tähtäin, laihtumisen sijasta vahvistuminen.

Mites sitten mitat? Kuukaudessa ei ehdi ihmeitä vielä tapahtua, mutta jotain ihan selvästi on tekeillä. Mainitsinkin jo, että kahdet farkuista tulevat nyt nappi kiinni pois päältä, ja mittanauhailu todistaa asian. Paino ei ole pudonnut juuri mitään, mutta ei sen väliksikään. Olen sen sijaan tiivistynyt 7,5 sentin verran.

Liikuttua on tullut hyvin. En jaksa yleensä postailla noita heia heia -hommia, vaikka sitä itselleni pidänkin. Mutta haasteen ajalta siellä näyttää tällaiselta:

Viime viikolle tuli turhan monta mustaa palluraa, mutta tää vesivahinkofarssi ottaa kyllä osasyynsä siihen. Tällä viikolla mennään taas touhukkaammin.

Näillä mennään vielä kuukausi. Hyvä meininki. Hyvä olo.

Mitäs teille kuuluu?

Avoin kirje derbyhaasteelle

Derbyhaaste, meillä on tässä nyt pulma käsissämme. Aloitin sinut rehvakkaasti, mutta niinhän teen aina kaiken kanssa tässä elämässä. En pysty sinuun. Tiedän sen nyt, kolmannen viikon lopulla, varmaksi.  Inhoan maapähkinävoita ja pitaleipien loputonta vyöryä viikkolistoillasi. Kaipaan marjoja ja hedelmiä ja ihmisten normaalia ruokaa. Te jenkit. En oikein tajua teitä. Mikä edes on “string cheese”?

Eroan sinusta, mutta otan mukaani joitakin hyviä oppeja. Jatkan aamupalan syömistä, sen opin sinulta ja hyvää on tehnyt. Jatkan myös alkoholitonta elämää sinne maaliskuulle haasteen keston verran. Sokeritonkin olen taas, vaikka oli tässä pari päivää hiukan haastavaa sen asian kanssa. En lähde selittelemään. Vituiksi meni. Nyt olen taas ihmisiksi.

Liikuntahommat laitan uusiksi myös. Tuo loputon sadistijumppa rikkoo selän ja polttaa palovammat kyynärpäihin. Tylsääkin sen junttaaminen on. Menen mieluummin salille oman ohjelmani äärelle ja teen lihaskuntoa toisen saamani ohjelman ohjeilla kotona. Lupaan kuitenkin liikkua yhtä paljon ja samassa hengessä kuin haasteen ideaan kuuluu. Vahvaksi tahdon edelleen.

On sinusta ollut iloakin. Kahdet farkuistani lähtevät nyt päältä nappeja availematta. Muutenkin on ihan hyvä yleisfiilis. Kahden viikon päästä tulee mittapäivä ja väliaikatulosten julkistaminen. Tämä nykyinen kehitys saa mieluusti jatkua, ja uskon vakaasti niin käyvänkin.

Hietsuperse 2012 on kohta täällä.

Toinen haasteviikko alkaa, ja jo on kapinamieltä ilmassa.

No en tiiä, kyllähän se nyt tavallaan vähän voi ottaa päähän, jos on noudattanut annettuja syömäohjeita ja sijoittanut itsensä 12,5 minuutin lankkuihin ja ollut kaikin puolin nuhteeton ja kiltti muutenkin, ja paino sitten nousee.

Eli eka vikko Roller derby workout challengea on takana.

Ihan hyvin mä tällä viihdyn, ei siinä mitään. Oikein mukavasti jomottaa kylkikaarissa tuo jumppa, jota kävin eilen vielä tehostamassa punttitreenillä kun ilmasto-olosuhteet torppasivat pääsyn derbytreeneihin (sekä kehätiet että junayhteys olivat tukkeeessa ja katki sen järkyttävän parisataa-autoisen kolarisuman vuoksi, joten maalaispelle jäi maalle itkemään). Tarvitaan enemmän kuin ärjyvä luonnonvoima estämään treenaus nyt, kun siihen on sitouduttu.  Olo on siis varsin urheilullinen, ja sillä tiellä jatketaan.

Huomisesta alkaen starttaa toisen viikon menu, ja ihan yhtä tuikiamerikkalaiseltahan sekin näyttää. Lounasvaihtoehdot olivat pitaleipiä ja tortilloja, ja päivälliseksi on loppumaton määrä kalkkunaa, kai se jonkun mielestä on terveellistä ja hyvää urheiljanuoren ruokaa sitten. Vaikka ensin uhosin noudattavani annettuja ohjeita viimeiseen piirtoon, niin täten pyörrän pyhät puheeni (kas, päästiin sentään toisellle viikolle!). Täytyy kyllä vähän sommitella niitä oman suun mukaisemmiksi, tai pakki sanoo äänekkäät hyvästit. Yhdistelen kuitenkin annettujen neuvojen mukaisia settejä, mutta ujutan leipien tilalle omempia vaihtiksia. Kaipaan enemmän vihanneksia ja hedelmiä kaikenlaisten popcornien ja string cheecen (ei meillä edes ole sellaista) ja kalkkunapekonien tilalle,  ja saa olla aikamoinen apostoli joka saa mut uskomaan, että niiden lisäämisestä koituisi jotakin haittaa vahvaksi tulemiselleni. Nih.

No mutta, sokerittomalla, sipsittömällä ja alkoholittomalla linjalla jatketaan, ja alkavalla viikolla pitäisi saada tehtyä ne kaikki ohjelmaan kuuluvat liikkasuorituksetkin nyt, kun olen terveen kirjoissa. Tänään on vuorossa joko se sadistijumppa tai sitten puolen tunnin oma hikidisko, ja huomenna pääsee taas luistimille (jos säiden haltija suovat, voi taivahan taatto sentään).

Puntarin epäsuotuisat lukematkin kuittaantuvat PMS-perkeleillä. Kyllä mä sen oikeasti tiedän, kunhan nyt vaan kiukuttelin.

 

JuNppa käyntiin kiroilun voimin

Derbyhaaste sujuu ihan hyvin. Korkkasin eilen vihdoin myös kunto-ohjelman, kun viimeinkin väistyi se kuumeilu.

20 squats
60 second plank
20 lunges right leg
20 lunges left leg
60 second plank
20 pushups*
30 second plank
Repeat 5 times!

Sweet Jesus! Tuo ihan viattoman näköinen setti meinasi kokolailla tappaa. Oli soitettava merkittävän kovalla volkalla Spice girlsejä ja Rockyn tunnaria, ja lasten toiveesta viimeisellä epätoivon hetkellä jopa Pomppufiilis by Munamies, että suorittiin maaliviivalle. Niin, tytöt jumppasivat vieressä pokkana menemään. Nuo pienet aikidon muovaamat lihaskimput. Minä siinä paljon äänekkäämmin ähkin. (Nauratti, kun Munamies lauloi siitä miten on säilytettävä tämä pyöreys. Ei ole.)

Jos näitä sarjoja nyt tehdään kahdesti viikossa maaliskuuhun asti ja parit derbyt ja yksi tanssikerta päälle, niin kyllä tää fläsä tästä lihakseksi vielä saadaan jalostumaan. Minuutin lankut on kyllä seuraavat saatanasta (alaspäin). Ja voihan olla, että ovat keksineet ensi viikolle jonkun vielä tappavamman. Oh joy.

Sain jälleen uudeen eeppisen derbyvammankin (krampanneen leuan ja muiden uskottavien hienoon joukkoon) palovammat olkkarin karvalankamatosta kyynärvarsiin lankuttamisesta. Vaarallinen laji tämä, kyllä kyllä. Onhan se kuitenkin ihan kunkkupäällikköfiilis sitten, kun oli saanut vimpan kiekankin tehtyä. Ja nyt on just oikeanlainen tehnyt fiilis reisissä ja käsivarsissa.

Tänään on paljon kivempaa liikkaa tiedossa, kun luistellaan normit parin tunnin treenit.  Onkin jo melkoiset vieroitusoireet!

Kolmatta päivää haasteruokia

Kolmas päivä derbyhaastetta meneillään. “Workout challenge” olisi liikaa sanottu, sillä täällä sitä sairastellaan aina vaan, eikä tasan yhtään workata out. Mutta ruokabisneksiin on nyt tutustuttu jo useamman aterian muodossa.

Aika hyvä olo. Ohjelmassa on 5 ateriaa päivässä, minkä muutenkin syön. Olen liki anaalissadistisen tarkan ruokarytmin noudattaja jo muutenkin – tapaa ja tottumusta kai – joten nyt olen vain katsellut ruoka-ajan lähestyessä koneelta, mitä naamaan tuupata. Aamupala koittaa klo : 7, lounas klo: 11-12, välkkäpala klo: 15, päivällinen klo: 18 ja iltapala klo: 21-22

Jättimäisiä myönnytyksiä en ole vielä joutunut tekemään. Suurin ero aiempaan on se, että ohjelmassa tykätään ajatuksesta, että joka aterialla on sekä hiilaria, proteiinia että rasvaa tietyssä lasketussa suhteessa. Tulee mieleen zone-dieetti, josta aikanaan sitä kokeillessani kovasti tykkäsin mutta johon lopulta hajosin kun piti koko ajan olla laskemassa ja punnaamassa kaikkea. Nyt on iisiä, kun on valmiit aineet listana.

Tyypillinen välipala on vaikkapa appelsiini + kourallinen manteleita. Lounas on usein kalaa / kanaa + salaattia ja päivällisellä on sitten kalaa / kanaa / kalkkunaa + täysjyväriisiä tai -pastaa sekä jokin kasvis- ja rasvalisä (esim oliiviöljyä tai majoneesia). Annokset ovat niin isoja, ettei pääse nälkä tulemaan.

Aamupalat ovat kaikkein oudoimpia. Tänään söin raejuustoa, omenan ja yhden maapähkinävoilla voidellun leivän. Ei mitään herkkua, mutta syödään nyt sitten kun kerta tälle alettiin. Aamupalat ovat paljon isompia kuin ennen olen syönyt (= 2 kuppia kahvia) mutta hyödytkin näkyvät heti. Pysyy verensokeri tasaisena ja olo on kevyt mutta ravittu lounaaseen asti. Mutta ei, raejuustoa ei kyllä ole ihmisen aamupalaksi tarkoitettu. Ja maapähkinävoi…miksi?!

Iltaisin vielä välillä tekee mieli vaikka mitä. Varsinkin nyt kun mennään taas tätä loppukuuta. Soin itselleni eilen vähän ylimääräistä juustoa, koska se nyt tuntui kuitenkin aika paljon paremmalta kuin normaali heittäytyminen Benin ja Jerryn käsivarsille. Koitan kuitenkin olla aika tinkimätön, koska olen mestarillinen suomaan itselleni erivapauksia milloin mistäkin syystä. Ja tätä hupia olisi tässä kuitenkin vielä 7,5 viikkoa edessä. Ei ole aihetta lähteä luistelemaan tässä vaiheessa.

Nyt tahtoisin terveeksi, että pääsisin koklaamaan myös haasteen liikkapuolta. Perjantaina viimeistään pitää kyllä olla jo luikkakunnossa!

Haaste alkaa itsensäpaljastelulla

Jaahas, here goes! Rd workout challenge alkaa. Tulin sopivasti kipeäksi, ja skippaan päivän treenit (jättiHÖH!), mutta mennään päin ruokavaliohommia tästä täysillä kumminkin. Ja mitatkin lupasin, joten tässä tulee.

Kuten tarkkaavainen lukija nyt huomaa, olen ottanut pienen varaslähdön projektiin jo vuoden alusta. Ei ollut mitään aihetta päästää jouluisia suklaaövereitä jatkumaan päivääkään pidempään, koska kohta olisin kolistellut kolminumeroisia. Koska olen sielläkin ollut, tiedän milloin vedetään hätäjarrusta. Suunta on siis oikea, ja oletan sen jatkuvan nyt entistä tehokkaammin, kun liikunnan määrä lisääntyy.

Painotan taas, etten ole hakemassa ensisijaisesti laihtumista, koska aion hyödyttää joukkuettani mittavalla raamilla vastaisuudessakin. Matskun jalostamisesta tässä on kyse – lisää lihasta, lisää kestävyyttä, lisää voimaa. Oletusarvoisesti tiivistymistäkin tapahtuu, enkä laita pahitteeksi lainkaan, jos kohta humpsahdan takas sille itselleni tutuimmalle 70-luvulle. 60-lukulainen en ole ollutkaan sitten alakouluaikojen, (paitsi lyhyesti Nepalin reissun jälkeisen ameeban kourissa, enkä tahdo niin raisuja metodeja koskaan enää soveltaa) eikä sinne ole isompaa hinkuakaan.

Malliin olen tyytyväinen. Paisun ilokseni kauttaaltani, enkä kerää esimerkiksi keskivartalofläsää enempää kuin muutakaan. Olen mielelläni tällainen x-mallinen, rintava ja persevä tyyppi. Tunnettu perkeleellinen lainalaisuus kuitenkin on, että tisseistä lähtee aina ekana, mutta esitän universumille sellaisen vienon toiveen, että saisin sillä sektorilla pitää edes jotakin vaikka tässä kuinka ryhdyttäisiin muovautumaan. Eniten kaipaan voimaa käsiin ja reisiin. Kyykyt ja punnerrukset, kohta ollaan kavereita!

Mutta nyt asiaan. Ekana aamupalana menköön vaikka tällainen jenkkilän ihme:

2 x scrambled eggs,  n. 0,5 dl juustoraastetta, 1 siivu kokojyväleipää makeuttamattomalla maapähkinävoilla. Reilu 2 dl viinirypäleitä.

Kuinkas moni lukija on messissä?

Kahdeksan viikon tehohumppa starttaa

Huomenna se Roller derby workout challenge sitten alkaa. Ruoka- ja treenilistat ekalle viikolle tulivat jo, ja niiden pohjalta sorvailen tässä suunnitelmaa. Kävin hakemassa koko viikon safkat etukäteen kaupasta, niin ei tartte sitten nälän tullen ihmetellä ja lappaa kitaan kaikkea nonparelleista pahvipäällisiin. Ja koska ensi viikko on vielä työsuhteinen (vika, jihuu!) meinaan tehdä joka päivälle omat pikku eväsnyssykät tänään valmiiksi, niin menee se hösis vähemmillä pärinöillä.

Melkoinen satsi kamaa kannettavaksi kerralla! Ja jonkin verran piti säätää sitä annettua ohjetta, koska ei huvita vetää niin paljoa vehnäkamoja, eikä meiltä löydy joitakin erikoiskamoja näin keskellä talvea. Mutta hyvä siitä tulee. Paljon vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, ja kalaa, kanaa, kalkkunaa ja maitotuotteita. Pähkinöitä ja sellaista. Pari aika jännää lisää mun normaalisyömisiin, kuten popcornia ja maapähkinävoita, mutta let’s go all the way!

Ruokin samoilla sapuskoilla muunkin perheen. Tulee sitten heistäkin tosi vahvoja.

 

Liikuntaohjelma näyttää ihan hyvältä. Tällainen siitä tulee:

 

SUNNUNTAI
Roller Derby Practice 2,5 h

 MAANANTAI

Jumppa:
20 squats
60 second plank
20 lunges right leg
20 lunges left leg
60 second plank
20 pushups*
30 second plank
Repeat 5 times!

TIISTAI

 Dancing 30 min

KESKIVIIKKO

VAPAA

TORSTAI

Jumppa:
20 squats
60 second plank
20 lunges right leg
20 lunges left leg
60 second plank
20 pushups*
30 second plank
Repeat 5 times!

PERJANTAI

Roller Derby Practice 2,5 h

LAUANTAI

VAPAA

Huomenna otan aamulla lähtömitat, ja sitten vaan mars (8 viikon) matkaan. Toivottavasti tämä päälle pyrkivä tauti ei nyt hetsillään sössi liikunnan alkamista. Olisi meinaan heti huomenna taas rullailua tiedossa!

Haasteen eka etappi on huomenna

Huomenna saan ensimmäiset ohjeet Roller derby workout challengen käynnistämiseen. Saamme ravinto-ohjelman, ja kuun lopussa sitten kunto-ohjeetkin. Tavoitteena on siis tulla vahvaksi. Miten hyvä ajoitus haasteelle – teinhän juuri tällaisen lupauksen vuodelle 2012!

Rakastan ohjelmia ja kampanjoita. Minulle ei koskaan ole ollut vaikeaa noudattaa annettuja ohjeita pilkulleen ja määrätietoisuudella. Siistiä, että joku muu on tehnyt pähkäilyt ja mittailut puolestani, ja minä pääsen tätä kautta valmiiseen pöytään. Pidän kyllä oman osani diilistä. aion mennä koko 8 viikkoa annetun ohjeistuksen mukaan niin tarkkaan kuin osaan. Katsotaan mitä siitä seuraa.

Kampanjoissa parasta on juuri se valmis raami. Olen laihduttanut käytännössä koko aikuisen ikäni, ja tiedän kyllä miten lautasen äärellä puljataan, mutta lähden aina jossain vaiheessa väärille urille. Tällä kertaa vältän ainaisen sudenkuoppani. Tiedätte sen hetken joka on nimeltään ”kyllä mä jo osaan”. Siitä se fiilistely ja leväperäisyys lähtee. Perjantaina oikaisu, joka johtaa lauantaina oikaisuun ja selvään sivuluisuun sunnuntain kautta seuraavalle viikolle. Nyt ei lähde. Nyt kokeillaan tätä kaksi kuukautta. Pokkana vaan, annettujen ohjeitten mukaan.

Eikä tällä kertaa ole kyse laihduttamisesta. Laihaksi en kaipaa. En ole laihana ollessani ollut yhtään onnellisempi kuin nytkään. Olen ollut yhtä onnellinen. Hyvin onnellinen. Vahvaksi sen sijaan haluan. Ei siksi että se tekisi minut onnellisemmaksi, vaan siksi että se tekee terveemmäksi ja paremmaksi pelaajaksi. Matkalla vahvaksi laihdun väistämättä. Tiivistyn vähintäänkin. Se on hyvä bonus, muttei pääasia ollenkaan.

Mistä sitten tietää, meneekö oikeaan suuntaan? No, tarkkailemalla todistusaineistoa. Koska olen tilastoinnin ystävä, valjastan ruudukot käyttööni. Mittaan ja merkkaan. Ja lisätehoina otan lukijat mukaan.

Olen aina arkaillut painon ja mittojen julkistamista. Tai no en ole. Olen julkistanut niitä jopa suuressa naistenlehdessä kansikuvajutun kera silloin, kun olin laihduttanut komeat 30 kiloa ja olin tosi hyvässä kunnossa. Mikäs temppu se niitä on silloin näyttää, kun menee hyvin.

Nyt olen noin 15 kiloa isompi kuin silloin, silti 15 kiloa pienempi kuin silloisen urakkani alussa, tasan puolivälissä siis. Isompi kuin tahdon olla, isompi kuin minulle on hyväksi millään mittarilla, mutta silti hyvällä fiiliksellä ja täynnä hyvää rakkautta itseäni kohtaan. On siis hyvä hetki tälle. Voin ihan hyvin laittaa mitat myös näkyville. Olenhan juuri nyt juuri tämän kokoinen. Ja kun on selkeää dataa, ei voi huijata itseään eikä muita. Tulokset joko näkyvät numeroissa, tai sitten niitä ei ole tullut. Iisibiisi.

Ja voihan olla, että joku teistä innostuu messiin – joko täällä julkisesti, tai varjokannustajana privaatimmin. Tiedän, että meitä derbyintoilijoita on mukana jo vaikka millä mitalla. Omassa porukassani ja kymmenissä muissa liigoissa ja maissa satamäärin. Se on erittäin siistiä! Sen ainaisen bikinikunnon metsästämisen sijaan metsästellään nyt lihaksia ja voimaa. Jihuu!

Saa kannustaa. Se on kivaa. Kohta mennään!