Sulkasato

Kutittaa hulluna. Tekee mieli repiä ja raastaa. Hinkuttaa santapaperilla ainakin. Kääriytyä nastoihin. Kävellä ihan liki rapattuja seiniä. Kidnapata talviteloille vetäytyvä siili ja pakottaa töihin.

Läpsin. Taputtelen. Raavin liepeiltä. Rasvaan ja rasvaan ja rasvaan.

Pöllö tuli minuun perjantaina. Nyt sillä on selkeä värinvaihtohetki meneillään. Rupi muodostuu ja alkaa vähitellen irtoilla. Olin unohtanut miten se kutiaakin.

Ensimmäinen kuvani on selässä, paikassa jota en edes itse näe juuri koskaan. Se on parikymmentä vuotta sitten otettu kilpikonna. Tatskamessuilla hetken mielijohteessa hankittu vähän väärän kokoinen ja näköinen. Väärässä kohti. Tykkään siitä silti.

Tämä pöllötyyppi on värikäs ja ihana. Hyvin pohdittu ja suunniteltu. Odotettu, oikeassa koossa ja just oikeassa paikassa. Vasemman käden sisäpinnassa. Joka aamu herään hämmästyneen ihastuneena. Jee, se on siinä vieläkin! Toivottavasti tunne kestää läpi synkeän talven.

Tässä hän ihan tuoreeltaan laiton jälkeen.

Oli hauska hetki, kun sitä laitettiin. Istuin ja katselin taiteilijaa töissä. Se on musta aina superkiehtovaa. Joku osaa tuollaista, ja uskaltaa sen vielä toisen ihoon ikuisesti piirtää! Tosi varmoin ottein, hiljaa siinä rapsuttelee menemään. Pikkuhiljaa kuva muotoutui, ja siitä tuli koko ajan vähän vieläkin ihanampi. Hetkeksi ajatus tuli vähän kaihoisana. Voi kun tuon saisi tuossa pitää!

Heh.

Ja tässä tänään, vähän sulkasatoisempana lopullista kuoriutumista odottelemassa.

Hoito-ohjeiden kirjavuus on naurattanut viimepäivät.

- Ei kai sulla siinä enää kelmua ole?

- Miksei sulla herranjumala ole siinä enää kelmua?

- Hyvin voit mennä salille jo samana päivänä!

- Ei sitten mitään liikuntaa kahteen viikkoon!

- Sauna ei pahaa tee!

- Sauna sitten tekee tosi pahaa!

Vähän niinkuin tollainen tamagotchi. Kokolailla huollettava nyt hetken aikaa. Pöllö, pöllömpi, pöllöin. Just mun. Ihan pelkästään vaan mulle.

 

Nahkoista ja käävistä ja otsahiuksista

Kolmannen Päivän Kahviton täällä moi. Hyvin pyyhkii. Eka päivä oli karsee. Kunnolla karsee. Temppuilin sen läpi kaikenlaisilla sijaistoiminnoilla. Ja kiukuttelin perheelle (always helps).

Eilen imin vimmaisesti vihreää päärynäteetä parinkin pannullisen verran (kyllä, överi löytyy silläkin), ja huomasin että helpottaa. Ihmeellinen havainto puolen päivän normaalin kahvihetken aikaan oli, ettei tehnyt mieli. Sekin siis on mahdollista!

Ja illalla olikin sitten aika ihanaa, kun mua liotettiin derbyrakkaudessa treeneissä. Yksi pelikavereista kantoi syliini kassillisen erilaisia ihania teepaketteja ja toinen oli keittänyt mulle kokonaisen termoksellisen pakuri-ja-joku-muu-ihme-mikälie-hippikääpä-voikukan-jotain-jotain-”kahvia”. Ja se todella maistui kahville!

No kuin ihania tyyppejä? Järjettömän!

Kolmas pelikaveri, kutsun häntä aiheesta ihanaJonnaksi, teki vielä muutakin. Hän auttoi tätä vanhaa tyyppiä, joka välillä livahteli käyttämään satunnaista alkoholia, huomattavia hiilareita ja ihan tosi liiallisia määriä kahvia puskuroimaan elämässä eteen tulevia väistämättömiä mullerruksia ja mallerruksia…

 

… tulemaan täksi uudeksi tyypiksi, joka kyllä hoitelee ne hommat ilmankin.

Välillä pitää vähän nahkaa luoda.

Mä tykkään tästä uudesta tyypistä vähän enemmän. Ja murukin tais tykätä, koska se alkoi eilen jutella ihan pehmosia ja unohti liikennenvaloissa lähteä vihreillä liikkelle.

Ja mun ystävistä, niistä mä tykkään kyllä ihan pöljän paljon!

Tapahtuu pihalla

Pihalla tapahtuu. On tapahtunut jo monta ihanaa lomapäivää. Kattokaa vaikka.

Siellä tapahtuu mielettömän hienoja aurinkoasioita. Eri aikaan päivästä eri korkeuksilta siilautuu hienouksia näkyviin.

Raparperissa tapahtuu melkoista kasvua. En mitenkään, mitenkään, ehdi leipoa niin paljoa, ettei menisi hulluna hukkaan. Joku pakastajahullu varmaan olisi nyt onnessaan.

Pioneissa tapahtuu räjähtämisiä. Pään kokoiset kukat räjähtävät auki yksi kerrallaan, eivätkä varret meinaa jaksaa millään. Selkeä suunnitteluvirhe. Tuoksu on niin mieletön, että on joka kerta pakko painaa koko naama syvälle kukan sisuksiin ohi kulkiessa (terälehdet ovat ihanan viileitä ja sileitä) . Kukinta on lyhytaikainen, mutta merkittävän mittainen ilo.

Tapahtuu myös rusahteluja iiriksissä. Tapahtui nimittäin puutarhajuhlat, joissa urheasti painittiin. Minä ja painikumppanini painimme vähän tuohon penkkiin asti, eikä hyvin sujuvaa ottelua voitu keskeyttää pienen rusahtelun takia. On kukkinutkin jo.

Tapahtuu myös remonttihommia. Ja ihmisen korkuisia romukasoja puutarhassa. Nyt mennään yläkertaa. Ja sellaistakin tapahtuu, että minä opettelin ajamaan peräkärryllä 1000 kiloa jätettä kaatikselle. Muistatteko sen ainoan yhden kerran, kun olen ajanut peräkärryn kanssa? Niin, nyt olikin jo aika opetella vähän paremmaksi.

Loman kynnyksellä

Jessus, miten kehnoa bloggailua viime aikoina! Olen huhkinut palkkatöitä ja derbyhommia ja kaikkea sellaisella suihkinalla, että kaikki muu on jäänyt ihan retuperälle. Pääsen ihan muutaman päivän perästä palkkatöistä lomallekin, enkä kyllä lupaa ihan tiivistä postittelua sen ajallekaan, mutta jos nyt vähän edes skarppaisin tälläkin osastolla.

Derbylomalle jo jäätiinkin. Se on samaan aikaan rentouttavaa että haikeaa. Kuukausi ilman ohjattuja treenejä. Ihmeellistä ja tosi outoa. Ja hei, mun eka kokonainen kausi roller derbyä on nyt takana! Jännää. Ihan mahtava olikin kaikkine treeneineen, ihmisineen, peleineen, uusine hommineen. Huippu!

Vihdoin aikaa tyhjentää koko derbykassi. Tällaista siellä oli. Suojat kaipaavat pesua todella kuumeisesti.

 

Kesällä meinaan luikata ulkona uutterasti. Ja vähän muistaa venytelläkin. Ja paljon muistaa ihan vaan rentoilla. Sitä on ollut ihan liian vähän nyt liikkeellä.

Sen verran tähyilin jo syyskaudellekin, että ostin liput marraskuiseen derbyreissuun. Mun ensimmäiseeni muuten! Sitä ennen on täällä kotimaassakin tiedossa vaikka mitä ihan järjettömän siistiä, mutta niihin sitten tarkemmin myöhemmällä.

Aattelin vähän juhannusta viettää seuraavaksi. Ens viikolla on vielä pari työpäivää, ja sitten alkaa neljän viikon totaalinen loma niistä palkkahommistakin. En pysty vielä edes käsittämään kuin järjettömän siistiä se nyt sit on!

Mua alko muuten vähän ahistaa sellaiseksi siniharmaaksi värjäytyneet latvahiukset eilen, ja tuumin niihin vähän kesäväriä tuupata. Ja tuuppasinkin. Että tällasella pinkkitukalla huutelen teille täältä meijan kuistilta että

HYVÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

JUHANNUSTAAAAAAAAAAAAAAAA!

 

 

Tisei ja pylyi

Erään auton takaikkunalla. Nauratti.

Pihalla

Jättiläismäisen hieno päivä. Aurinkoinen ja lämmin. Ulkohommia.

Laiteltiin pihaa kuntoon. Puuhasin perinteisen tyylin jokanaissarjan mitalisuorituksen roudaamalla 450 litraa multaa kärrystä kukkapenkkeihin, ja sukelsin muutaman tunnin muhevassa mustassa kylväen niittykukkaseoksia ja istuttaen orvokkeja.

Haluan pitää kesällä hulluna pihajuhlia. Istua tuossa lämpimiä iltoja ystävien kesken ja nauttia. Omppu on kukassa ihan pian. Täällä on sillon viikon verran ihan vaaleanpunaista. Parasta on silloin asemoida itsensä riippumattoon ja kuunnella kun mehiläiset menee pöljiksi onnesta.

Ihana, ihana piha.

 

Otetaaks erä?

Tiedättekö ne sellaiset tyypit, joilta lähtee Singstarissa käpälästä? Jotka aloittavat kivan sulkkismatsin “ihan silleen kevyesti”, ja päätyvät nyrkkitappeluun tokasta syötöstä? Ne, joiden kanssa edes Kimblestä ei selvitä ilman pysyviä ruumiinvammoja? Ne, jotka järkkää lapsille kesäpelejä pihaan, ja meinaa sitten tappaa kaikki alleen runnoessaan kohti maaliviivaa? You know the type.

Ne, joille kaikki on potentiaalista kilpailua.

No tänään on viritelty kivoja kesäjuhlia sellaisen rennon yhdessäolon merkeissä. Aurinkoisilla kukkakedoilla kohtaavat nää tyypit:

Johtaja

Nykänen

Kuvat: Marko Niemelä

Maailma on erilainen derbytytön silmin

 

 

Thanks rautakauppa for pimping my plants

Mä teen aika monia asioita. Sit joitain asioita mä en tee paljon ollenkaan, vaan ne jää aina ekana tekemättä kun tulee muuta. Ja aina tulee muuta. Kuten koko alakerran lamaannuttavia vesivahinkoja. Tai millon sitten mitäkin. Elämäjuttuja.

Yks on toi kukat. En kastele niitä. En vaan muista. Jos ei ole päällä Tilanne – joka täällä aika harvinaista on – niin saatan kastella. Mutta auta armias, jos Tilanne koittaa, niin kasvit jää heti unholaan. Niinpä kasvien vaihtoväli on meillä melkein kasteluvälin mittainen.

Meillä selviävät vain kaktukset.

Tai hei.

Eivät enää nekään!

 

 

Mutta ei hätää! Kaakeliostoksilla rautakaupassa homma hoituu. Katsokaa vaikka:

 

Noin, aivan hyvä!

 

Ja makkarissahan onkin sulostuttanut jo viikkokaupalla tällainen:

 

Mutta äläpä huoli, multasormi, senkus vaan uutta tilalle:

 

 

Tadaa! kaiki kunnossa taas (pari viikkoa).

Taavi, konnista konnin

Tämä on erityisen puuduttava postaus niille, joita kilpikonnat eivät kiinnosta. Mutta mua ne kiinnostavat, ja ihan erityisesti tämä oma tyyppi, Taavi, joka on mitä virkeimmin heräillyt keväthommiin.

Taavilla oli eilen tapahtumarikas päivä – niin tapahtumarikas, kuin terraarioasukkaalla nyt voi olla. Siihen sisältyi kivoja asioita, kuten idut, ja kamalia asioita, kuten hammasharjapesu. Tässä kuvasarja (saa kilikkaamalla suuremmaksikin).

Mungpavun ituja. Parasta heti voikukan ja mansikan jälkeen. Ja ehkä banaanin, mutta sitä saa tosi harvoin, koska sieraimet menevät siitä helpolla tukkoon.

Sormen ei ole hyvä olla tuossa välissä. Eikä vauvan nenän. Kokemus puhuu.

Taavi ottaa syömiseen kokovartaloasenteen.

Kokaiinia tai vitamiinipulveria. Usein tuntuu, että kokaiinia.

Pölyjamppa joutuu altaaseen.

Ja kiroilisi kuin merimies, jos olisi ne äänijänteet.

Jatkaa vittuilua vielä pyyhkeessä.

Mutta leppyy ruualla, kuten emäntänsäkin. Ja onhan nyt aika kaunis ja kiiltävä.