Lofoottien valtaajat 2012 osa 2

6.7 Kukkolafors, Ruotsi- Oyjord Camping, Norja

Herään aamukymmeneltä siihen, että Johku on laittanut aamupalaa ja Love boat -teeman soimaan. Sisällä on +27 astetta ja tekee mieli päästä lähtemään nopeasti.

Pikainen pakkaus ja mökin siivous, ja retkikunta autoon.

Ensimmäiset 10 km joudutaan köröttelemään keskeneräistä sepelitietä, mutta sitten paranee. Ympärillä aukeaa kaunis ja kesäinen, erittäin siistitty, ruotsalainen pastoraali-idylli.

Ylitämme Napapiirin ja ihmettelemme Kattilakoskella hienoja kuohuja.

Ensimmäiset porot nähdään Övertårneon ja Pajalan välissä. Pajalan ohi ajellessa mietitään tietysti populäärimusiikkia ja Vittulajänkää. Hieno aurinkoinen hellekeli, ei tietoa luvatuista ukkosista.

Onnen ja vapauden tunne on pulputtava. Facebook-muotoinen ajattelukin vähenee hyvää vauhtia.

Puoliltapäivin alkaa sadella. Takapenkki simahtaa. Kiirunaan edetessä on isoja tietöitä menoa hidastamassa. Kuuntelemme Sherlockia ja huristelemme ajatuksissamme eteenpäin. Voikukat vielä kukassa täällä ylhäällä. Kaupunkialueelta poistuttaessa alkaa näkyä lumihuippuja.

Iltapäivällä bensamittari alkaa näyttää vähän huolettavalta. Ei näy asemaa mailla halmeilla. Satelee ja pilvet roikkuvat alhaalla. Kun asema viimein ilmestyy kaarteiden takaa, on selvää että muutkin matkalaiset tahtovat tankata ennen Norjan miljoonabensoja.

Rakkasjohkan Silverfoss-vesiputous mykistää- Jostain on kaivautunut myös miljoonia mittarimatoja syömään kaiken kasvillisuuden.

Kello: 18.25 ylitämme viimein rajan Norjaan! On kesäisesti +7 astetta ja tihkuttaa. Maisemassa lunta. Typerryttävät seudut ympärillä, sen minkä pilviverholta välillä pilkistää.

Yöksi Oyjord Campingin leirintäauleelle hintaan 320 Nkr (noin 43 e = oikein jees!) kahdesta teltasta. Ilta on sumuinen ja hämyinen. Vähän ankean harmaa leiripaikka, mutta menkööt. Ihan hyvät yhteiset vessat ja suihkutilat. Kokkailu (pussihommia, totta kai) sujuu Trangialla.

 

Nyt päästiin tosi toimiin!

Lofoottien valtaajat 2012 osa 1

No niin, valaskuvat ovat löytyneet! Nyt alkaa matkasarja Lofoottien valtaajat 2012 – matkapäiväkirjani Norjan reissulta.

Reissu kesti 10 päivää ja mukana oli koko nelihenkinen perheeni: minä, puoliso ja varttia vaille 10- ja 12 -vuotiaat tytöt. Reissu tehtiin autolla ja minibudjetilla; omat pussiruuat mukana ja vähimmin mahdollisin täydennyksin matkan kuluessa. Asumuksena kaksi telttaa ja vuokramökit vaihdellen fiiliksen mukaan.

Tästä lähtee.

5.7 Virrat- Alavus- Ylivieska- Tornio- Kukkolafors Ruotsin puolella.

Ajamme pitkän ekan päivän. Tahdomme päästä ulkomaille yöksi. Lähtö tapahtuu mummulan pihalta klo: 13 ja perillä Kukkolaforssenin leirintäalueella olemme joskus iltakymmenen ja -yhdentoista välissä.
Matka taittuu rattoisasti. Kaikilla on menemisen olo. Fiilistellään edellisvuoden autoretkeä ja haaveillaan valaista.

Olemme viime kerrasta muistaneet äänikirjat, ja mukaan on pakattu monta romaanillista kuunneltavaa. Aloitamme Sherlock Holmesin seikkailuilla. Mahtavasti luettu ja mukaansatempaava tarina kuluttaa ajosta muutaman tunnin kuin siivillä.

Poikkeamme Oulussa reissun viimeiselle ravintolaruualle ennen pussiruokasulkeisten alkamista – Norjan 70 euron hampurilaisateriat ovat hyvässä muistissa. On 23 asteinen ihana kesäpäivä.

Huudamme “Hyvästi Iijoki” sillalla. Soitamme Kemin tuntumassa palokunnan sammuttamaan niittypaloa. Tuntuu vapaudelta.

Myöhäisellä olemme Ruotsin puolella. Väsyneinä päätämme mennä mökkiin. Aamun lähtöä saadaan niin aikaistettua, kun ei tarvitse puljata telttojen kanssa. Minä möngin unisena kyselemään tilaa, ja yksi mökki onkin vielä vapaana. Vähän matkatokkurassa ruotsin puhuminen kylmiltään pitkästä aikaa tuntuu melkoisen kankealta. Olen kuitenkin tyytyväinen saatuani katon porukan pään päälle.

Vasta mökissä puoliso tiedustelee hintaa. En ollut kysynyt sitä touhuissani ollenkaan. Kuitti kertoo mökin vuokraksi melkein 140 euroa / yö! Se on reilusti tuplat budjetoimaamme yöpymishintaan verrattuna. Köh köh. Oppirahoja. Seuraavat yöt nukutaan visusti teltassa.

Mökki on luksukas, ihan liian hieno meille telkkareineen ja suihkuineen – retkellähän tässä ollaan! Mutta saammepa nukuttua ensimmäisen yön mukavasti. Retkikunnan tunnelma on korkealla. Olemme reissussa!

Kukkolaforssenin leirintäalueella oli kyllä ikkunasta näkymiä.

Tällä taas

Mä kyllä elän. Vaikkei täällä siltä paljon näytäkään. Juttu on sellainen, että olin tuolla Norjassa vähän kaskelotteja kattelemassa ja otin jonkun 500 kuvaakin, mutta en saa niitä kamerasta ulos, koska piuha on hukassa. Silleesti. Mutta tulossa on sellainen matkakertomus, että terppa.

Tässä piuhan etsimisen lomassa olen vähän käynyt Tallinnassa tyttöjen retkellä ja sitten alkanut hirveesti terveelliseksi. Kuvia on, mutta ne on vaan joko juomista tai ruuasta, ettekä te niillä mitään oikeen tee. Odottelen, että se piuha tulee ja saan ne valaat tänne.

Arki alkaa taas viikon päästä kokonaan ja huomenna jo vähän, kun aloitan taas derbyt. Vähänkö siistii! Kyllä näitä postauksiakin sit taas alkaa tulla. Ihmeen hyvin ootte arkistojen varassa täällä hengailleet näköjään poissaolonkin aikana!

Tapahtuu pihalla

Pihalla tapahtuu. On tapahtunut jo monta ihanaa lomapäivää. Kattokaa vaikka.

Siellä tapahtuu mielettömän hienoja aurinkoasioita. Eri aikaan päivästä eri korkeuksilta siilautuu hienouksia näkyviin.

Raparperissa tapahtuu melkoista kasvua. En mitenkään, mitenkään, ehdi leipoa niin paljoa, ettei menisi hulluna hukkaan. Joku pakastajahullu varmaan olisi nyt onnessaan.

Pioneissa tapahtuu räjähtämisiä. Pään kokoiset kukat räjähtävät auki yksi kerrallaan, eivätkä varret meinaa jaksaa millään. Selkeä suunnitteluvirhe. Tuoksu on niin mieletön, että on joka kerta pakko painaa koko naama syvälle kukan sisuksiin ohi kulkiessa (terälehdet ovat ihanan viileitä ja sileitä) . Kukinta on lyhytaikainen, mutta merkittävän mittainen ilo.

Tapahtuu myös rusahteluja iiriksissä. Tapahtui nimittäin puutarhajuhlat, joissa urheasti painittiin. Minä ja painikumppanini painimme vähän tuohon penkkiin asti, eikä hyvin sujuvaa ottelua voitu keskeyttää pienen rusahtelun takia. On kukkinutkin jo.

Tapahtuu myös remonttihommia. Ja ihmisen korkuisia romukasoja puutarhassa. Nyt mennään yläkertaa. Ja sellaistakin tapahtuu, että minä opettelin ajamaan peräkärryllä 1000 kiloa jätettä kaatikselle. Muistatteko sen ainoan yhden kerran, kun olen ajanut peräkärryn kanssa? Niin, nyt olikin jo aika opetella vähän paremmaksi.