Näin toissayönä unta, jossa rullaluistelin Lauttasaaresta keskustaan. Olin siinä jotenkin onnellinen. Herätessäni tajusin, että olen lähdössä työkeikalle Lauttasaareen. Tuumin miksikäs ei, ja pakkasin luikkakamppeet mukaan. Jos eläisi unen!
Työhomman jälkeen laittelin luistimet jalkaan ja katselin vähän aikaa karttaa. Toivoin pääosin suoraa tietä, tai edes jollain tapaa kohtuullisia ylämäkiä ja loivia alamäkiä, koska olen tosi aloitteleva ulkoluistelija. Olen koklannut sitä nyt ehkä kuutisen kertaa koko elämäni aikana. Enkä kertaakaan yksin.
Lauttasaari jäi jo taakse. Hymy levenee.
Helsinki näyttää kyllä ihanalta noin, kun tekee matkaa itsekseen ja verkkaisesti. Oli lämmintä ja tuuli sopivasti. Aurinko paistoi ja meri kimalteli. Jotenkin ihan meditatiivinen retki.
Jossakin puolen välin tuntumassa olin juuri ehtinyt miettiä, miten onnellinen olen jaloista. Että tässä ne vievät mua, hyvät, vahvat, terveet. Seuraavan mutkan takaa vastaan tuli mies pyörätuolissa, toinen jalka polvesta poissa. Melkein pääsi itku. Mies hymyili mulle leveästi, ja totesimme toisillemme, että hyvät on renkaat alla molemmilla. Aika vahva hetki siinä.
Eiran rannassa noin tunnin luistelun jälkeen. Käsittämättömän hyvä olo.
Ulkona pidempään luistellessa oppii hyppimään rotvallin reunojen ja hiekkalämpäreiden yli, väistelemään autoja, fillareita ja rinnakkain kävelytiellä eteneviä lastenrattaita. Kompuroimaan ratikkakiskot. Oppii myös jarruttamaan nopeasti ja hitaammin, ja laskettelemaan vähän vauhdikkaammin loivat mäet. Ylämäissä oppii, että on reisilihakset.
Oli superhyvä idea lähteä retkeilemään juuri eilen. Meneillään on nimittäin tiukin työrupeama pitkiin aikoihin. Teen sisään lehtien kesäjuttuja, ja jonossa on koko ajan ainakin 10 artikkelia. Kun yksi valmistuu, tulee kaksi uutta tilausta. Ja sitten se yksi kirjakin tekeillä. Ihanaa, mutta aika raskasta. Tällaiset pitkät, yksinäiset, rauhalliset hetket ovat nyt ihan pakollisia.
Työfilosofiani on sellainen, että mitä kovempi stressi ja kiire, sen pitempiä vapaahetkiä kalenteriin. En koskaan puske montaa päivää töitä putkeen, koska sitten alkaa tulla pelkkää paskaa. Ja sitten loppuvat tilaukset. Can’t have that.
Luistelin tunnin ja 50 minuuttia. Täsmälleen keskellä päivää. Pää lepäsi ja aurinko tuntui naamalla taivaalliselta. Hymyilin koko ajan. Ajattelen sitä työaikana. Latasin valmiudet istua retken jälkeen alas, ja kirjoittaa kirjoittamasta päästyäni.
Freelancer voi aikatauluttaa olemisen vapaasti. Olisihan ihan synti, jos sitten ei tekisi juuri niin.
Luistelin Lauttasaaresta Eiran rantaan.
Suomenlinnan edustalla oltiin kanadanhanhien kaa hetki siinä.
Sitten liu’uttelin pitkää ihanaa alamäkeä laivaterminaalin ohitse keskustaan.
HRD:n patsas, vaikka mitä muuta väitettäisi.
Kotiin päästyä olin ihan puhki. Vaikka tahti oli rauhallinen, tuntui jaloissa tosi kunnolla. Olin myös ihan rauhallinen. Onnellinen.
Mietin jo vähän, miten hauskaa olisi alkaa toteutella unia enemmänkin. Ainakin nyt perherauhan sallimissa rajoissa. Viime yönä näin sellaisen ruuhkaunen, jossa juostiin yhdeltä mökiltä toiselle ja sitten jonnekin viikon reissuun. Vaikka paikat olivat kivoja ja rakastan mökkeilyä, olin koko ajan kireänä siitä tahdista. Lomallakin voi stressata. En halua sellaista kesää, enkä siis lähde tätä unta toteuttamaan. Mutta jonkun hyvän unen otan kyllä asialistalle jonakin päivänä. Sen verran kivaa oli eilen.
Oijoi, kuulostaa ihanalta! Täytyykin kokeilla kohta oman jalan kantavuutta rullaluistellen, ainoo paha puoli, että jarru on just heikommalla puolella….:(
Peräst kuuluu, miten kävi:D
Toivotaan parasta!
Sinun innoittamana, kävin heti tasaisella ( ja rauhallisella) pyörätiellä luisteluharjoituksissa ja kas kummaa jalat toimii!!!Nyt alkaa rullaluistelukesä:) ( toivottavasti selkä ei ole eri mieltä asiasta)
Hei JEEE! Mahtavaa! Mulla selkä todella tykkää luistelusta, kun muistaa vaan pitää kunnon koonnon vatsalihaksissa. Ja jalkalihakset kun vahvistuu, niin sillä polvellakin on kivempaa
Mutta ota alkuun iisisti!
Tää oli ihan huippu postaus. Mä vasta opettelen tuota luistelua, mutta se on kyllä näiden kokemusten perusteella niin siistii, että voi jo kuvitella itseni vastaavanlaiselle luisteluretkelle.
Kiitti
se oli ihan huippupäivä! Mä tuumin ens viikolla derbyvaimon kera kartottaa näitä lähiseudun luikkamaastoja. Meiltä tonne Hattulaan päin on kivannäköstä ja Janakkalaan menis piiiiiitkää suoraa retkiluikkamaastoa kans.