Olen tainnut ennenkin todeta, että mua huvittaa nämä kylkiäiskamppikset, ja etenkin silloin jos kylkiäistuote on liimattuna terveyssidepaketin kylkeen. No, eilen mua nauratti ihan erityisesti tämä.
Onkohan tän tuotteen nimennyt ihminen tarkoittanut naamionsa nimenomaan sidepaketin kylkeen?
Kategoria(t): Perhe ja suhteet
Maalaaminen on remppahommista kiitollisin. Jälki näkyy heti. Tämän paahdepäivän puhde oli Johkun nikkaroiman kaiteen maalaaminen. Ja voi perkele vieköön, miten monta kulmaa ja mutkaa siinä olikaan sitten maalattavaksi. Nopsakkaaksi arvioimani homman hoitamiseen meni viisi tuntia!
Edessä on myöhemmin vielä toisen kerroksen maalaaminen, mutta aika tavalla raikastui meininki talossa jo tuolla yhdelläkin. Vai mitä tuumitte:
Kuvasta näkyy myös talon tyylikäs kaksivärinen seinäratkaisu… Vanhempi valkoinen korvataan tälleen vähissä erin uudella keltaisella, joka siis on talon ihan alkuperäinen väri vuodelta 1945.
Mä ostin eilen Maailma kylässä -hipoista riippumaton, ja meinaankin nyt mennä sinne loppuksesäksi. Moikka!
Kategoria(t): Perhe ja suhteet
Avainsanat: kuisti, maailma kylässä, maalaaminen, remontti, riippumatto, rintamamiestalo
Näin toissayönä unta, jossa rullaluistelin Lauttasaaresta keskustaan. Olin siinä jotenkin onnellinen. Herätessäni tajusin, että olen lähdössä työkeikalle Lauttasaareen. Tuumin miksikäs ei, ja pakkasin luikkakamppeet mukaan. Jos eläisi unen!
Työhomman jälkeen laittelin luistimet jalkaan ja katselin vähän aikaa karttaa. Toivoin pääosin suoraa tietä, tai edes jollain tapaa kohtuullisia ylämäkiä ja loivia alamäkiä, koska olen tosi aloitteleva ulkoluistelija. Olen koklannut sitä nyt ehkä kuutisen kertaa koko elämäni aikana. Enkä kertaakaan yksin.
Lauttasaari jäi jo taakse. Hymy levenee.
Helsinki näyttää kyllä ihanalta noin, kun tekee matkaa itsekseen ja verkkaisesti. Oli lämmintä ja tuuli sopivasti. Aurinko paistoi ja meri kimalteli. Jotenkin ihan meditatiivinen retki.
Jossakin puolen välin tuntumassa olin juuri ehtinyt miettiä, miten onnellinen olen jaloista. Että tässä ne vievät mua, hyvät, vahvat, terveet. Seuraavan mutkan takaa vastaan tuli mies pyörätuolissa, toinen jalka polvesta poissa. Melkein pääsi itku. Mies hymyili mulle leveästi, ja totesimme toisillemme, että hyvät on renkaat alla molemmilla. Aika vahva hetki siinä.
Eiran rannassa noin tunnin luistelun jälkeen. Käsittämättömän hyvä olo.
Ulkona pidempään luistellessa oppii hyppimään rotvallin reunojen ja hiekkalämpäreiden yli, väistelemään autoja, fillareita ja rinnakkain kävelytiellä eteneviä lastenrattaita. Kompuroimaan ratikkakiskot. Oppii myös jarruttamaan nopeasti ja hitaammin, ja laskettelemaan vähän vauhdikkaammin loivat mäet. Ylämäissä oppii, että on reisilihakset.
Oli superhyvä idea lähteä retkeilemään juuri eilen. Meneillään on nimittäin tiukin työrupeama pitkiin aikoihin. Teen sisään lehtien kesäjuttuja, ja jonossa on koko ajan ainakin 10 artikkelia. Kun yksi valmistuu, tulee kaksi uutta tilausta. Ja sitten se yksi kirjakin tekeillä. Ihanaa, mutta aika raskasta. Tällaiset pitkät, yksinäiset, rauhalliset hetket ovat nyt ihan pakollisia.
Työfilosofiani on sellainen, että mitä kovempi stressi ja kiire, sen pitempiä vapaahetkiä kalenteriin. En koskaan puske montaa päivää töitä putkeen, koska sitten alkaa tulla pelkkää paskaa. Ja sitten loppuvat tilaukset. Can’t have that.
Luistelin tunnin ja 50 minuuttia. Täsmälleen keskellä päivää. Pää lepäsi ja aurinko tuntui naamalla taivaalliselta. Hymyilin koko ajan. Ajattelen sitä työaikana. Latasin valmiudet istua retken jälkeen alas, ja kirjoittaa kirjoittamasta päästyäni.
Freelancer voi aikatauluttaa olemisen vapaasti. Olisihan ihan synti, jos sitten ei tekisi juuri niin.
Luistelin Lauttasaaresta Eiran rantaan.
Suomenlinnan edustalla oltiin kanadanhanhien kaa hetki siinä.
Sitten liu’uttelin pitkää ihanaa alamäkeä laivaterminaalin ohitse keskustaan.
HRD:n patsas, vaikka mitä muuta väitettäisi.
Kotiin päästyä olin ihan puhki. Vaikka tahti oli rauhallinen, tuntui jaloissa tosi kunnolla. Olin myös ihan rauhallinen. Onnellinen.
Mietin jo vähän, miten hauskaa olisi alkaa toteutella unia enemmänkin. Ainakin nyt perherauhan sallimissa rajoissa. Viime yönä näin sellaisen ruuhkaunen, jossa juostiin yhdeltä mökiltä toiselle ja sitten jonnekin viikon reissuun. Vaikka paikat olivat kivoja ja rakastan mökkeilyä, olin koko ajan kireänä siitä tahdista. Lomallakin voi stressata. En halua sellaista kesää, enkä siis lähde tätä unta toteuttamaan. Mutta jonkun hyvän unen otan kyllä asialistalle jonakin päivänä. Sen verran kivaa oli eilen.
Kategoria(t): Perhe ja suhteet
Tampere Rollin’ Hos järjestää ihka ekan bouttinsa, ja täytyyhän siellä nyt olla mukana!
Meiltä HRD:stä lähtee pelihommiin ihana Queen B’s, ja mä häärin supervirallisena inside white board -toimitsijahenkilönä siellä kentän keskiosassa.
Nyt jos on Mansen seudulla vapaata aikaa, ni tuonnehan sitä silloin ihminen suuntaa. Liputkin vaan naurettavat 5 euroa!
Anteeksi tämä minimaalinen kuva, mutten saanut isompaakaan tähän hätään.
Kategoria(t): Perhe ja suhteet
Ihana, ihana päivä. Ulkohommia aamusta iltaan. Käytiin Ronjan kanssa kattelemassa, kun yhden hauholaisen tilan lehmät pääsivät kevätlaitumelle. Aika onnellisen näköistä möllöttäjää oli nurtsi pullollaan! Muutamat hienot pomput ja mölinätkin nähtiin ja kuultiin. Ihania eläimiä.
Onhan se nyt ilon paikka, jos aattelee, että tämä:
Vaihtuu sit tähän:
Oli vähän vauvojaki.
Aihetta piti jatkaa sit keittiössäkin.
Iltapäivä puuhattiin sitten pihalla. Laiteltiin yhtä iso penkkiä valmiimmaksi. Kolmessa tunnissa ehti raijata melkoisen läjän kiviä. Välillä piti istua jätskiä syömään. Vielä jäi vähän viimeistelyhommia, mutta hieno kyllä tulee.
Kun on ollut koko päivän ulkona on pakko ihmetellä, miten siellä ei tule oltua enemmän. Mutta kuka siellä nyt talvella kököttäiskään.
Mä muutan ehkä kokonaan kesäksi ulos. Olisin miljoona kertaa lunkimpi tyyppi!
Kategoria(t): Perhe ja suhteet
Mulla on rakkaussuhde lehtiin. Myös työsuhde, tietenkin, mutta vankka siviilipuolen rakkaussuhde myös. Tykkään lehdistä nimenomaan printtiversioina. Luen junassa, sohvalla, riippumatossa ja vessassa. Selailen tai keskityn enemmän. Fiiliksestä riippuen.
Meille tulee lehtiä kotiin aika laajalla skaalalla. Saan tietysti ne, joissa on omia artikkeleitani (tällä hetkellä pääasiassa Kotivinkki ja Anna) tai joita olen muuten avustanut pitkään (kuten KG). Sen lisäksi ihan tilauskamana Suomen Kuvalehti, Image, Suuri Käsityö, Akkari ja Nalle Puh (sitä sentään en niin usein itse lue). Satunnaisina jaksoina Hesari ja Hämeen Sanomat, mutta uutispuolen tapaan mieluummin lukea netistä, koska vihaan sitä paperikasaa joka kertyy joka nurkkaan jo parissa päivässä sanomalehdistä.
Iltapäivälehdet nappaan usein työmatkoilla junalukemiseksi. Ammatilehdistä meille tulee Opettaja ja Journalisti. Noista ensin mainittu on usein kiinnostavampi, mutta jälkimmäinenkin tulee kyllä luettua. Sitten tulee vielä joitain yrittäjälehtiä, mutta harvoinpa tulee niitä kyllä edes selailtua.
Noiden lisäksi seurailen työ- ja viihdemielessä irtonumerotyyppisesti mutta viikottain ainakin Me Naisia, Kotiliettä, Trendiä, Oliviaa ja vaihtelevia terveyslehtiä. Vähän pitää jo työnkin puolesta vaklailla, mitä omien pääavustettavieni suorat kilpailijat kirjoittelevat.
Yksi kiva on Kodinrakentaja. Olin heillä vuoden verran kolumnistina. Vanhoja remppamietteitä löytyi täältä (alla linkkejä muihin kolumneihin, jos jotakuta kiinnostaa).
Iskän luona kylässä imppaan ehtiessäni National Geographicit ja Tiede-lehdet, ja anoppilassa aina pitemmältä aikaväliltä kertaistunnolla HS kuukausiliitteet ja NYT-liitteet. Vanhempien mökin ulkohuussissa on tietysti iso kasa Seuraa, Apua, Tekniikan Maailmaa ja Et-lehteä, ja kaikenlaisia sosiaalialan ammattilehtiä, mutta jälkimmäisille sanon vessaretkellä ein. Kampaajasuosikkini on Cosmopolitan. Se kuuluu sinne kaikessa viihdyttävyydessään.
Olen siis melko kaikkiruokainen. On silti pari lehteä joita en lue koskaan. Inhoan Hymyn ja Alibin tekotapaa ja pahoitan mieleni jo kansia katsellessani. Seiskaa saatan silmäillä pitsaa odotellessa, mutta siihenkin liittyy aina aika vahva vastenmieli. Sain ehkä melkoisen yliannostuksen viikottaista viihdeohjelmaa tehdessäni. Nyt kun ei enää tarvitse työn puolesta opiskella noita, jätän mieluusti väliin.
Onhan siinä.
Tällä hetkellä pitäisi kai olla joku kanta printtilehden tulevaisuuteen. Mun on aika konservatiivinen. Tahdon lehteni paperina. Tykkään lehteillä ja selailla, tunnustella. Mieluusti sen iPadinkin ottaisin jos budjetti soisi, mutta sillä tekisin muita juttuja. Ja viekö joku oikeasti iPadin vessaan?
Mites lehdet? Luetteko? Tilaatteko? Paperina vai sähköisenä?
Kategoria(t): Perhe ja suhteet
Voisin kuvitella, että tämä on osan lukijoista mielestä koko tunnetun maailman tylsin postaus, mutta en välitä. Nyt puhutaan huonekaluista. Meille saapui eilen niin perkeleellisen iso ja ihana pöytä, että se ansaitsee oman merkintänsä. Rakennan sentään ympärille kehyskertomuksen.
Täällä meidän röttelössämmehän on noudatettu vuodesta 2007 sellaista kaavaa, että huone kerrallaan menee uusiksi. Se on ollut käytännön pakko. Vuonna 1945 rakennettua tupaa on raiskattu 80-luvulla sellaisessa hengessä, että verkkokalvot meinasivat revetä kun tänne ensin tultiin. Jotenkin se Meidän Koti sieltä alta paistoi silti, ja käytiin asialle.
Keittiö oli superpieni ja susiruma. Itseasiassa niin ruma, ettei mulla ole siitä alkuperäisessä tilassaan yhtään valokuvaakaan! On muutama välivaiheen myllerryskuva joissa on esim. yritetty vähentää hirveyttä maalaamalla kellertävät lastulevyovet valkoisiksi, tai jotain muuta tekohengitystä. Nyt meininki on vähän muuttunut. Näyttää aika paljon kivemmalta.
Mutta tällaista täällä siis oli vuoden 2011 tuntumassa:
Tässä koko kyökki. Oikeassa reunassa just kuvan ulkopuolella menee ulkoseinä.
Pientä keittiötä isontamaan rakennettiin kokonainen lisäosa taloon. Toisesta puolesta tuli eteinen, toisesta syvennys keittiöön. Tässä puhkaistaan seinää uudelle puolelle.
Kun eteisesn ovelta kurkkasi keittiöön, oli tällaista:
Tänä aamuna samasta kohti näyttää tältä:
Laajennusosa helpotti elämää ihan järjettömästi. Keittiöön mahtui ruokapöytäkin! Pitkään mentiin tällaisella pienellä:
Ja laajennusosa näyttää siis tältä. Sori, on vähän tummaa mutten osaa käsitellä kuvia…
Mutta koska meillä on neljä jo omaakin väkeä, ja aikamoinen määrä sakkia kyläsillä melko tiuhaan, on pöydän ääressä ollut kova tunku. Niinpä eilen tänne rantautui maailman ihanin asia.
Se on 250 cm pitkä ja metrin leveä, täyttä tammea.
Nyt mahtuu syömään parhaimmillaan 10 henkeä! Jihuuuuu!
Tämä on muuten järjestyksessään vasta toinen ruokapöytä, jonka olemme ostaneet. Siis yhteisen 20 vuoden yhdessäolomme aikana. Meille on aina kulkeutunut kaikkien ylijäämähuonekaluja, mikä ihan hyvä onkin. Nyt hankittiin tällainen, joka toivottavasti kestää seuraavat 20 vuotta.
Tuolit ovat vielä mallia keräilyerät. Tarkoituksena on hankkia vielä 4 noita sinisen mallisia, ja maalata ne kolmeen eri väriin kirkkaiksi. Onneksi eräs halppisruotsalaisputiikki myy edelleen tuota mallia, joka on olut meillä erilaisten pöytien äärellä käytössä jo vaikka kuinka hämmentävän monta vuotta.
Nauratti kun pöytää eilen tänne roudattiin. Se tuli isolla pakettiautolla eikä onneksi itse tarvinnut paketteja raahata. Pelkkä pöytälevy painaa yli 90 kiloa. Aika punnertaminen siinä sitten omin voimin oli kokoon ja pystyyn, mutta eipähän keikkaa.
Tuli mieleen, onko meillä joku suuruudenhulluus huonekalujen suhteen. Olemme olleet yhdessä teineistä asti, ja meille on ollut siksi luontevaa kipata kaikki jäännöshuonekalut kummankin puolen vanhemmilta vuosien ajan. Kotimme on aina ollut moinen tilkkutäkki monta elämää eläneitä sohvia, hyllyjä ja astioita.
Ne aniharvat kerrat, kun olemme oikeasti käyneet ihan itse ostamassa jonkin huonekalun, eikä se eksy meille jonkun muun nurkista, pitää aina valita se Kaupan Jättimäisin. Viittaan esim. olkkarin sohvaan:
Kerralla kunnolla. Se kai se motto on.
Tervetuloa meille syömään! Nyt mahtuu! ja ruuan jälkeen voidaan pötkötellä olkkarissa.
Kategoria(t): KeittiöHelvetti 2011
Jättiläismäisen hieno päivä. Aurinkoinen ja lämmin. Ulkohommia.
Laiteltiin pihaa kuntoon. Puuhasin perinteisen tyylin jokanaissarjan mitalisuorituksen roudaamalla 450 litraa multaa kärrystä kukkapenkkeihin, ja sukelsin muutaman tunnin muhevassa mustassa kylväen niittykukkaseoksia ja istuttaen orvokkeja.
Haluan pitää kesällä hulluna pihajuhlia. Istua tuossa lämpimiä iltoja ystävien kesken ja nauttia. Omppu on kukassa ihan pian. Täällä on sillon viikon verran ihan vaaleanpunaista. Parasta on silloin asemoida itsensä riippumattoon ja kuunnella kun mehiläiset menee pöljiksi onnesta.
Ihana, ihana piha.
Kategoria(t): Elämää kuvina
Mun kuopus on kolme vuotta ootellut, että pääsisi rullaluistelemaan mun kanssa ulos. Eilen se pääs! Palvelukin pelasi – kuopus vaihtoi mulle uudet ulkorenkaat alle. Sit jo mentiinkin.
Nauratti, kun laakerit olivat kurkkupastillipakkauksessa.
Ronja saattoi olla vähän pettynyt siihen, että meitsi ei suoranaisesti ollut mikään maantiekiitäjä näin ekalla ulkokerralla. Aika verkkaiseen mentiin. Tärisytti melkoisesti mutta oli hauskaa. Vähitellen siinä tottui jarruttelemaankin ja väistelemään isompia kiviä. Mäet mentiin tanakassa paniikkiaurassa. Rompulla oli kovempi meininki.
Ois kyllä kiva, kun olis eri suojat ulkokäyttöön, mutta eipä ole nyt rahaa laitella kampsuihin. Joskus sitten. Mutta meinaan kyllä ulkoluistella koko kesän. Saa jalat voimaa ja tasapainokin kehittyy. Ja Ronja tykkää kun saa hengailla mun kaa, vaikka olisinkin vähän hidas sille.
Kategoria(t): Perhe ja suhteet, Roller Derby-kiihkoilua
