Viikon päästä kuvataan kakkossatsillinen lastenohjelmaa. Niinpä minä taittelen origameja, pujottelen helmiä ja valan kynttilöitä. Vähän hassulta tuntuu tehdä jotain niin kivaa näin kamalalla hösiksellä.
Äsken, kun nostin pussia väärästä päästä ja kaksisataa puuhelmeä hyppeli pitkin lattiaa, oli olo todella vähän zen. Ei askartelukaan ihan aina kivaa ole.
Melkoinen työmaraton muutenkin. Aloitan uuden ohjelman tekemisen huhtikuun alussa heti tämän kuvausjakson jälkeen, ja se on tarkoittanut melkoista työpöydän tyhjentämistä. Parikymmentä jonossa ollutta artikkelia on pitänyt saada mallilleen yhdessä rytäkässä. Nyt loppu häämöttää jo, ja mieli askaroi melkoisen tukevasti uudessa haasteessa. Niin kuin aina uuden alussa, vaihtelee fiilis järjettömästä riemusta pidäkkeettömään paniikkiin.
En saa vielä kertoa millaista ohjelmaa menen tekemään. Hyvää, tietysti. Ja kiinnostavaa. Helmien ja kynttilöiden kanssa sillä ei ole minkään maailman tekoa. Näitä hommia jatkan harrastellen.
Nyt lähden lepuuttamaan askartelun riipimää hermoani elokuvan pariin. Lupasin viedä puolet lähitienoon alakouluikäisistä katsomaan Rangon.
